keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lost in Switzerland

Hoi kaiken karvaiset karvakamut! En oo oikein sinut tämän blogin kanssa.. Haluaisin kirjoittaa tänne kaikkea, niin rehellisesti kuin vaan voi. Kun taas toisaalta tiedän etten voi. On ihmisiä, jotka lukevat tätä ja voivat saada päähänsä mitä ihmeellisimpiä ajatuksia kirjoituksistani, varsinkin jos kyseiset ihmiset tuntevat minut. Kun taas on niitä, jotka eivät minua tunne ja voivat sitä kautta saada väärän käsityksen. Sitten on niitä, joille en halua kertoa kaikkea, mikä käsittää minua. Ennen kirjoitin helposti mitä tunsin, ajattelin ja mietin. Nykyään se tuntuu niin vaikealta, etten oikeasti tiedä mitä tänne kertoisin. Ei sitä koskaan tiedä kuinka moni tuttu päätyy juuri tänne sivustoon. On niin vaikeaa tämäkin asia. 

Onhan se helppoa olla tuntematon ja kirjoittaa nimettömästi joka paikassa, eikä kukaan tunnista sinua. Kertoa maailmalle täysin rehellisesti kaikki. Olla ajattelematta mitä muut ajattelee, elää vain itselleen. Olisikin niin helppoa vielä. 
Muutaman asian voin täysin rehellisesti kertoa:
Haluaisin jäädä ulkomaille asumaan loppu elämäni ajaksi, en pidä yhtään Suomesta tai Suomen tyhmistä lai'ista, säännöistä, käytännöistä tai koko systeemistä mikä Suomessa vallitsee, vihaan sitä. Vihaan sitä, miten alhainen palkka taso Suomessa on, sitä miten helposti ihmiset menettävät työpaikan tai miten vaikeaa on saada työpaikka. Miten kansalaisia kohdellaan huonosti. Suomessa on niin moni asia huonosti, että se lista jatkuu loputtomiin. Ja kyllä tiedän, ympäri maailmaa saattaa mennä joissakin maissa huonommin. Mutta Suomi on edelleen kotimaani. 
Ja se, että valitetaan asioista, eikä niille tehdä mitään. Tuskin kukaan reagoi mihinkään tai kenenkään Faceebook -päivitykseen. Harmillista on myös se, miten yksi ihminen voi niin heikosti vaikuttaa mihinkään. Tyhmä Suomi. Voisin melkein kuvitella sen, kuinka Suomi kuihtuu vuosi vuodelta, otetaan ihmisiä enemmän ja enemmän ulkomailta (ei siinä, en mikään rasisti ole), mutta se, että samalla ihmisiltä, jotka ovat syntyneet Suomessa, viedään työpaikat. Irtisanotaan ja lomautetaan vanhat konkarit ja otetaan uudet tilalle! Plääh, niin turhauttavaa edes ajatella moisia kun teksti ei loppuisi koskaan..

Toinen asia, en tiedä vielä yhtään, mitä aion tämän vuoden jälkeen. Palaan kotia rakastamani ihmisen luokse. Mitä sitten? Ammattiopiston papereilla ei enää pitkälle pääse. Eli siis opiskelemaan. No mitä? Kun ei mikään kiinnosta. Jos kiinnostaa, et pääse sisään tai sitä pitää lähteä opiskelemaan keskelle metsää. Valintoja valintoja. Parikymppisenä sitä pitää jo tietää, mihin haluat tähdätä ja mitä haluat tulevaisuudelta. Opiskelijana on hankala saada kunnon työtä, että myös pärjäisi. Turhaan Kelalta on hakea tukia kun ei niillä pärjää muutenkaan. Tai sitten he laskevat opintotukesi sen perusteella, mitä vanhempasi tai avopuolisosi ansaitsee. Ai että heidänkö pitäisi elättää täysi-ikäinen opiskelija? Jos asut yksin, opiskelet ja teet töitä. Vuositulosi eivät saa ylittää tiettyä rajaa. On se rankkaa. Jos sitten sattuu tilanne, että on itse onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on ja mitä tekee, niin ei kauaa kun joku tulee hajoittamaan sen onnen. "Teet väärin, laki kieltää, meillä on nämä säännöt.." ja sitä rataa. Ovatko kaikki sitten onnellisia, kun asut pienessä 20m2 yksiössä, opiskelet ja saat palkkaa 500e kuukaudessa? Sillä sitten maksat vuokran, ruuat ja elämisen. Oikein luksuselämää! Varsinkin kun loppukuusta vetelet nuudeleita päivästä toiseen. Kyllä Suomi kiittää! 
Okei, taas alkaa menee punainen lanka tästäkin asiasta. Ei tästä vaan voi saada tarpeekseen. Kerrankin sitä vaan naputtelee ja kirjoittaa mitä mieleen tulee.
Rehellisesti (ja tiivistettynä):
En pidä Suomesta ja silti palaan sinne.
Rakastan ja kaipaan maailman ihaninta miestä.
Ikävöin niin maan suuresti omaa pientä karvapalleroa, Dania.
Olen välillä erittäin yksinäinen ja olen ruvennut puhumaan yksinäni.
Olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja vietän heidän kanssaan hauskoja päiviä.
Olen rakastunut tähän maahan ja näihin maisemiin.
Kaipaan hirveästi myös ystäviäni (niitä muutamia joita on jäljellä, "ei se määrä vaan se laatu"<3).
Mietin vieläkin miten ihana läksiäisjuhla -iltani oli. 
Miten onnellinen olenkaan kaikesta, samalla kun olen niin hukassa itseni kanssa.
Vihaan heikkoa itsekuriani. 
Haluan vain päästä nukkumaan oman kullan viereen.
Aion vielä löytää itseni ennen ensi kesää, jos vain suinkin se on mahdollista. 



Seems like everybody's got a price 
I wonder how they sleep at night 
When the sale comes first and the truth comes second 
Just stop for a minute and smile

11 kommenttia:

  1. Ihan pienenä huomautuksena vaan, suomi on kuitenkin ainoita maita missä se opiskelu on lähes ilmaista! :) esimerkiksi sveitsissä opiskelu on tosi kallista ja mitään tukia on turha odottaa, mitä oon paikallisilta kuullut. Suomessa kumminkin on pääsykokeitten edessä tasavertasia kuka pääsee sisään ja kuka ei, eikä oo vaan kiinni siitä rahapussin sisällöstä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se siinä onkin:) Tiedän kyllä monia hyviä puolia Suomesta, en vain jaksanut kirjoittaa kaikkea :D Mutta vaikka Sveitsissä onkin kallista, tai on kallismaa (varsinkin ulkomaalaisille ja auppareille), niin palkkataso on täällä kuitenkin korkeempi kuin Suomessa :) Olen myös kuullut, että perhe joka muutti Suomesta Sveitsiin, vertailivat maita ja tulivat siihen tulokseen että Suomi on se kalliimpi maa.

      Poista
  2. kirjota samalla niitä hyviä asioita, äläkä jaksa valittaa kokoajan.
    Muistuttaisin vielä että kuinka hyvin suomessa on asiat, kun joka kadun kulmassa ei tarvitse pelätä esim että jengiläiset ampuvat toisiaan jnejne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tän postauksen tarkotus ei ollut löytää niitä hyviä puolia Suomesta vaikka niitäkin löytyy paljon. Niinkuin tuossa edellisessä kommentissa: Opiskelu on ilmaista. Terveyden huolto on ilmaista alaikäisille. Okei, joka kadun kulmassa ei ole jengiläisiä, mutta kyllä Suomestakin löytyy niitä sekopäitä jotka hurjastelevät humalassa autolla ja kas, joku lapsi kuolee. Samoin kuin joku päättää lähtee kouluun ammuskelemaan koululaisia. Tai puukotetaan toista mitä typerämmistä syistä (väärä kulttuuri, väärä ihonväri, puhuu kummallisesti jne.) Suomessa meillä on sanavapaus ja saamme itse valita mihin uskomme vai uskommeko edes mihinkään. Saamme tehdä niin monta lasta kuin haluamme. Saamme ottaa lemmikin jos haluamme. Ja saamme niitä tukia jos haemme ja täytämme kriteerit.
      Kun taas samalla nostetaan veroja ja irtisanotaan jengiä tai lasketaan palkkoja. Millä ihmiset elävät?
      Jokaisella on omat mielipiteet ja minä halusin nyt puhua niistä huonoista asioista kun nuo ovat päässäni jo kauan vaivanneet. Ajattelen Suomea niin erilailla kuin esimerkiksi ennen kesää. Näen asiat erillä tapaa. Ei minua ole koskaan kiinnostanut miten Suomessa menee..
      Jos ei jotakuta kiinnosta mitä kirjoitan, ei niitä ole pakko lukea :)

      Poista
  3. Ottaisit asioista selvää ennen kuin puhut niistä. Tekstisi vaikuttaa sekä ulkoasultaan, että sisällöltään siltä, että olet hemmoteltu kakara, joka on vihainen, kun asiat eivät mene niin kuin itse tahdot. Hauku sitten Suomen verojärjestelmää, kun tiedät, että rahan kanssa on oikeasti tiukkaa, eikä ole edes varaa siihen 20 neliömetrin yksiöön. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Mutta et varmaan koskaan saa tietää, koska kukaan ei tule kertomaan sitä sinulle, kun tuskin ymmärtäisit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa.. Voi kuule. Asun kaukana kehä 3:sesta. Ja olen muuttanut jo 17 vuotiaana pois vanhempien luota, enkä koskaan ole saanut sitä mitä haluan. Enkä todellakaan ole hemmoteltu :-D Itse olen itseni elättänyt viimeiset 3 vuotta ja tiedän millaista on kun on tiukilla. Ymmärrän ja tiedän monia asioita, joista kukaan ei tiedä. Olen tehnyt asioita, joista ei tiedä kuin yksi ihminen maan päällä.
      Tätä juuri tarkoitin, kun tulee ihminen, joka ei tiedä pätkän vertaa millainen elämäni on ollut tai millainen olen, arvostelemaan.
      Jos mun elämästä tehtäis elämänkerta, nii voi pojat. Olis kyllä moni sen jälkeen aika hiljasta poikaa kun tietäis mitä oon joutunut kestämään tai mitä olen tehnyt väärin elämäni aikana..

      Poista
  4. Saanen kysyä että mitä ihmettä ihminen joka ei edes tunne kirjoittajaa tulee kertomaan tälle että on hemmoteltu kakara? Ottaisit itse hyvä anonyymi asioista selvää ennen kuin kirjoitat! Kukaan ei ole sua pakottanut (toivottavasti) lukemaan ks. blogia. Mielestäni blogin kirjoittajalla on oikeus kirjoittaa niin hyviä ja kuin huonoja asioita aiheesta mistä haluaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se elämä ookkaan mitään ruusuilla tanssimista, ystävähyvä <3 ME tiedämme sen tasan tarkkaan!

      Poista
  5. Katkera kateellinen anonyymi :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla sekin :D Pakkohan on jotain negatiivistä kommentoida!

      Poista