tiistai 25. kesäkuuta 2013

Vuoden kaukosuhde

Harvat siihen pystyy. Vain aito rakkaus.
Mä voisin melkein laittaa pääni pantiks ja väittää, että melki kukaan ei uskonut, että me kestetään vuosi erillämme Samin kanssa. Tai että Sami ei jaksa odottaa Suomessa. 
Tämä vuosi erillämme on kasvattanut niin minua kuin Samia että meidän suhdetta aivan uudenlaisiin ulottuvuuksiin. Enkä usko, että kukaan muu tietää tai on kokenut sitä, kuin ne pariskunnat, jotka ovat pitkään asuneet kaukana toisistaan (etenki eri maissa).. Inttileskeyshän on vain lastenleikkiä tämän rinnalla. 

Etäsuhde tuo esille suhteen luottamuksen ja turvallisuuden tasot. Kun toinen ei ole jatkuvasti tavoitettavissa, nähtävissä ja ”vahdittavissa”, on luottamukselle vielä entistä suurempi tilaus. Joskus tämä tuo kasvua yhdessä ja jopa entistä lähentymistä, toisinaan taas se tuo esille suhteen mustasukkaisuuden, pelot ja turvattomuuden.

Tottakai sitä pelotti aluks että mitä tästä tulee, ja suunnitteli jo auppari vuoden jälkeistä elämää, jos toinen ei olisikaan jaksanut odottaa. Olisin varmaan itse jäänyt vielä maailmalle. Mutta, mulla on asiat sen verran hyvin, että ollaan selvitty Samin kanssa niin ylä- kuin alamäet ja edelleen ollaan onnellisesti vakavassa parisuhteessa. Sekä meidän luottamus toisiimme on paljon vahvempaa, mitä se olisi koskaan ollut, jos olisin jäänyt Suomeen.

En olisi uskonut että pystyn toisen ihmisen kanssa olemaan täysin oma itseni, puhua mitä lystää ja tehdä toisen edessä mitä ikinä tarvitseekaan. Ei sitä häpeä mitään toisen edessä.. Ja silloin on mun mielestä hyvä ja onnellinen parisuhde. Ollaan juteltu läpi suht kaikki asiat mitä vain mieleen tulee.
Onhan meilläkin toki omat mielipiteet ja ajatusmaailma, mutta koko ajan nekin kohtaavat enempi ja enempi. Lapsista kun puhutaan, niin Sami haluaa olla isä ennen kuin täyttää 30v. Mulla taasen on sellainen periaate, että ensin korkeakoulututkinto, vakkariduuni, naimisiin meno, ja sitten voidaan ruveta suunnittelemaan lasta. 
Mulle on ihan ok, jos joku aikoo pitää alaikäsenä vahinkolapsensa, taikka vanhempana. Mutta itse en aio synnyttää lasta aviottomaan suhteeseen. Enkä vahinkona. Saattaa olla jyrkkä periaate, mutta mulle tärkeintä on, että lapsi on suunniteltu ja haluttu sekä hänellä tulee olemaan molemmat vanhemmat. Sillon voin ainakin taata että niin äiti että isä tulee olemaan lapsen elämässä ihan syntymästä asti, ja hoitaa yhdessä lapsen. Ettei mene siihen, että isä vain menee viuhahtaa (niinkuin teiniäidit -sarja.... lol) joka paikassa, vaan osallistuu itse oma-aloitteisesti kaikkeen. Lapsella on kaksi vanhempaa, ei se siitä muutu. 
Jokainen taplaa omalla tapaa ;)

Jos nyt vain palataan tähän kaukosuhteeseen. Rehellisesti sanottuna, mun mielessä ei ekana ollut parisuhde kun tänne lähdin. Mutta niin vain ne kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Enkä mä osannut oikein odottaa mitään. Enkä mä koskaan ole kysellyt apuja muilta kaukosuhteeseen. Kaikille se ei ehkä sovi, mutta sitten ainakin näkee onko kumppani se oikea. Ja kyllähän se tekis varmasti hyvää kaikille kun parisuhteen aikana asutaan kaukana toisesta aluksi. Se tuo niin eri pohjan suhteelle..

 Tässä kun vähän googlailin sanaa kaukosuhde, ja tuli aika mielenkiintoisia sivuja vastaan. Oli keskusteluita, joissa joku sanoo että kaukosuhde pilasi suhteen, kun sitten taas löytyy toinen ääripää, missä kaukosuhde on pelastanut suhteen. On vinkkiä ja niksiä, miten saada kaukosuhde pelittää ja sitä rataa.. Mutta kun tätä(linkki) luettuani, niin tajusin että meillä oikeastaan jokainen kohta on täyttynyt.

Tässä silti muutamia jotka tuli omasta mielestä mieleen
1. Pidä toinen mielessä
Joka päivä jutellaan, mietitään toisiamme eli meidän kommunikointi toimii vallan mainiosti. Muistetaan jakaa tunteita ja niin ilot kuin huolet, pelot sekä odotukset.
2. Säännöt/rajat
Parisuhteen ja kaukosuhteen välillä ei oikeastaan ole muuta eroa kuin välimatka. Alusta asti pitää muistaa että toinen odottaa kotimaassa toista, ja molemmat haluavat tietää mitä toinen tekee ja missä menee.
3. Tunteet tunteet tunteet
Kaukosuhteessa et pääse näyttämään toiselle, kuinka hänestä välität. Se pitää näyttää viesteillä (tai skype/puhelin yms = sanoilla). Se on hankalaa näyttää toiselle kuinka häntä rakastaa ja ikävöi kun kaikki pitää kertoa sanoilla. Mutta siihen oppii ja parantuu kunhan näkee vaivaa.
4. Älä oleta
Toista ei koskaan saa pitää itsestään selvyytenä! Kaukosuhteen valttikortti on avoimuus. Pitää kertoa toiselle kaikki, kysellä toiselta paljon ja kertoa mitä ajattelee oikeasti.
5. Luottamus
Kun luottamus alkaa rakoilla, pitää asia nostaa pöydälle. Pitkittynyt luottamuspula johtaa nopeasti siihen, että toinen alkaa sabotoida suhdetta. Tärkeintä on muistaa, että nykyinen kumppanisi on eri, kuin kukaan sinut ehkä aiemmin pettäneistä partnereistasi.
6. Yhteiset mielenkiinnon kohteet
Kaukosuhteessa tulet oppimaan kumppanistasi paljon ja todella hyvin. Paremmin kuin ilman välimatkaa. Kun palaat toisen luo, teistä saattaa tuntua ettette koskaan erossa ollutkaan.
7. Yllätä toinen
Lähetä kirje, missä kerrot tunteistasi ja kuinka kaipaat toista. Käy kotona, ja aiheuta toiselle sydänkohtaus. Haha :-D

Sami vastaa:

1. Ajattelitko ikinä, että tulisit olemaan kaukosuhteessa?
En ajatellut todellakaa, olisin nauranu jos mulle olis väitetty et oon joskus kaukosuuhteessa. Mutta näin kävi ja olen erittäin onnellinen. 

2. Oliko kaukosuhteeseen helppo lähteä/suostua?
Jos tuntuu että toinen on se oikea, jonka kanssa haluaa olla ja et halua häntä menettää, niin en nää ees muita vaihtoehtoja kun lähteä siihen.

3. Onko jokin muuttunut suhteessa, jos vertaat syksyä ja nykyhetkeä?
Suhde on syvällisempi, luottamus huipussaan ja että toiselle voi kertoa tällä hetkellä aivan kaiken ilot/surut.

4. Jaksaisitko odottaa, jos ette näkisi vuodessa kertaakaan?
Toisaalta se voisi olla helpompaa että et näkisi toista välillä, kuin se, että näet sen pienen hetken ja luovut taas hänestä.. Ikävä on joka kerta kovempi.

5. Riitelettekö paljon? Mistä?
Silloin tällöin kaikesta turhasta, mutta luulen että kaikki johtuu siitä kun ei nää toista, eipä muistaakseni oo riitoja ollu ku vaimo on kotona ollut.

6. Mitä haluat teidän yhteisestä tulevaisuudesta?
Parisuhde on toimiva ja kummannki on hyvä olla, kuulemma pitääs pian sormusta ruveta jo katteleen (kauhea painostus:-D). Ohan sitä sit kaikkia kivoja pieniä haaveita... Mutta pääasia että toinen pysyy siinä vieressä.

7. Miltä tuntuu kun tiedät että kotiinpaluu lähenee?
Helvetin hienolta! Pyörii varmaa sukat ja kalsarit jaloissa ja sitä rataa, kun kentällä oottaa et toisen näkee 2 ja puolen kk jälkeen.

8. Aiotko päästää Johannaa tulevaisuudessa ulkomaille? Miksi/Miksi ei?
En ainakaa kovin pitkäks aikaa... Mutta miksen päästäis jos esim. lähtee kavereitten kanssa lomalle. Ei oo mitää estämisen haluja mulla siihen. 

9. Vinkkejä kaukosuhteeseen ryhtyville?
Pitää uskoo siihen että suhde kestää ja pystyä luottamaan toiseen 100%, vaikka toinen on 3000km päässä. Eiköhän siinä oo kaiken avain.

4 kommenttia:

  1. ihania noi samin vastaukset! :) pian nähää ! <3 tiiät mistä kaupasta mut löytää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joo niin nähään! <3 Ja taidan sinne kauppaan eksyä aika useenki ;) Voit antaa sun duunivuorot, nii ilmestyn vaan sillo sinne :-DD

      Poista
  2. Ihana postaus :) Itsellä vähän sama tilanne. 10kk ollaan nyt oltu erossa ja lauantaina palaan Suomeen <3 Elokuun alussa muutto yhteen poikakaverin kanssa!

    VastaaPoista
  3. Kiitos :) Odotan itekki innolla paluuta Suomeen <3

    VastaaPoista