Why I wanted to be au pair?

• Halusin päästä töihin ulkomaille, kokemaan ja näkemään uutta.
• Olin lopen kyllästynyt Vaasaan ja pieniin katuihin..
• Luin kaikkialta niin hyviä kuin huonoja tarinoita ja kiinnostuin.
• Vaihtoehtona oli myös muu työ, mutta tässä oli se hyvä puoli, ettei heti tarvinnut olla yksin.
• Otin selvää, millaista on olla au pair, mitä siihen kuuluu ja mitä ei.
• Halusin oppia kieliä. Haluan edelleen. 
• Halusin saada kansainvälisiä ystäviä. GO FINNISH GIRLS! :-D

"Au pairien elämä on yhtä juhlaa" -Riippuu ihan, kuka katsoo ja mistä suunnasta. Au paireillahan on yleensä vain illat sekä viikonloput vapaina. Mutta niinkuin minulla, voisin sanoa että vapaata on enemmänkin keskipäivällä. Aamulla kun herään, siivoan kyseisen päivän jutut sekä haen postin (jotenkin olen unohtanut tämän Suomen loman jälkeen..) ja käyn kaupassa jos on tarvetta. Sitten on vapaata niin kauan kuin poika tulee koulusta (2-5h, riippuen kuinka nopeasti siivoan) ja kun poika tulee, laitan välipalan ja kysyn läksyt. Kello läheneekin jo viittä ja läksyjen jälkeen poika pelailee tms. kun minä juttelen kavereiden kanssa tai teen salaattia illalliselle. Syödään yhdessä illallinen ja tiskaan tiskit. Kello onkin jo 20.00. Jonka jälkeen katson sarjoja/elokuvaa tai juttelen Suomeen tovereiden kanssa. 

Hyvältähän tuo tuossa kuulostaa tekstinä. Mutta entä todellisuudessa? En olisi niinkään varma.. Välillä tuntuu että aika matelee kun aikaa on liikaa, mutta minut tuntien jos työtäkin olisi paljon, menisi oma aika että pääsen siihen kiinni. Se vapaa-aika. Onhan se mukavaa lähteä tuonne ulos tallustelemaan, jos on hieno sää. Mutta kun tällä hetkellä ei ole. Istun kotona kone sylissä ja keskustelen siitä, miten ihmeessä jaksan tätä. 

Ihminen. Laumaeläin. Mä tarviin sitä seuraa eikä se riitä että sitä löytyy Suomen maasta. Mä en jaksa istua koneella koko aikaa, mä haluan mennä ja tulla, tehdä kaikkea! Kaikki lähtee omasta päästä, ja mun päässä on nyt joku asenne ongelma. Haluan eroon siitä ja mahdollisimman pian. Sillä mä haluan nauttia tästä ajasta, käydä jossain ja nähdä upeita paikkoja. (Onneks Zirbuloilla on Bucket list, niin mun ei tarvii vaivaa päätä että mitä kaikkea täällä on ja mitä pitää nähdä!) 

Mä en edelleenkään osaa sanoa, oonko mä saanut sitä täältä, mitä lähdin hakemaan. Mitä mä edes lähdin hakemaan? Sekin voisi olla ihan kiva tietää. Halusin tänne, mutten tiedä miksi. Haluan olla täällä, mutten tiedä miksi sydän haikailee koko ajan kotiSuomeen. 

Liikaa ajateltavaa näin herkälle ja pelokkaalle ihmiselle. Ihan liikaa. Pitäisi ennen Suomeen paluuta tietää, mitä haluan opiskella ja missä. Entä jos kerron, ettei sellaista alaa ole, mitä haluan tehdä? Tai sitten olen vain liian vaativa.. Välillä toivon, että olisi joku, joka ohjaa elämäni ja päättää asioista puolestani, tietäisi mitä minä haluan.

Juttu nyt vähän karkasi käsistä, mutta the point is; I just don't know, what I want..

Mutta päivääkään en ole katunut että tänne olen lähtenyt! 

Viisi päivää sitten nousin Vaasan koneeseen kohti Sveitsiä, ja se aika tuntuu ikuisuudelta! 

Ikävä on niin tajuttoman suuri ♥