I tried carrying the weight of the world

Ihan hullua, miten nämä päivät meneekin nopeesti. Vaikka välillä mietin että on nii hiton pitkä aika kotiin, mutta ei se loppujen lopuksi ole edes pitkä aika. Kaksi viikonloppua täällä jäljellä, ja tämä menee Zürich Fäschteillä. Ensi viikonloppu meneekin sitten kaksin Ellin kanssa, kun muut ovat lentäneet Suomeen. 

Tää päivä on tuntunut hirmu pitkältä, kun meillä ei toiminut radio, tv taikka netti. Eikä toimi koko viikonloppuun.. Muuten ei olisikaan haitannut, mutta kun oli asioita joita piti varmistaa ja hoitaa netissä. Onneksi sain hoidettua. 

Huomenna vietetään Tiian ja Tiinan läksiäisiä ja aiotaan pitää hauskaa! Toivottavasti ei vain mene hermot ja pinna tuolla ihmismassan seassa. Täällä kun on varmasti samaan aikaan se pari miljoonaa muutakin. Nää Zürich festit järjestetään kerran kolmessa vuodessa, joten isot ovat. Ei muutakun juhlimaan ja nauttimaan vikoista päivistä! 

Tää blogin kirjottelu on jotenkin nykyään niin vastenmielistä ettei mitään järkeä. Kun pääsen Suomeen, niin en kirjoita enää. Sitten on loppu mun asiat jotka haluan jakaa.