Kuulumisia

Hejsan! Jag är trött. pläpläpläää. Moi Elli, tiiän et halusit, jotta kirjotan vielä! Joten, nyt aattelin jotain näppäillä tänne.. Mun normi arki-päivät menee jotakuinki näin: 

5.00 Herätys

30 min lenkki Wiskyn kanssa

6.00 Aamupala ja suihku

6.30 Vien Samin töihin

7.00 alotan ite työt

Töissä olen kassatarjoilijana Amica -ravintolassa, joten saan koko 7.5h juosta pää kolmantena jalkana. Pääsen 14.30, josta ajan hakemaan Samin töistä.

15.30 Ollaan kotona, joskus käydään kaupassa, niin menee myöhemmäksi. 

1530-16.30 Wiskyn lenkki

Kotona tehdään ruokaa ja syödään, yleensä imuroin ja siivoan yms. 

19.00 Maissa rupeaa väsyttämään jo kovasti, joten iltapalaa ja sohvalle/koneelle hetkeksi.

20.00 Katotaan UP

20.30 Wiskyn iltalenkki ja siittä sitten vain suihkun kautta nukkumaan.

Joka ilta olen 21.00 lyödessä jo sängyssä. Silti väsyttää niin maan perkeleesti.. Konetta taisin avata viimeksi viikko sitten? En edes muista. Alku viikosta en edes vastannut viesteihin/puheluihin.

Kestää hetki, että 14kk "olemisen" jälkeen oikeesti tottuu seisoma/juoksu työhön. Enkä todellakaan ole aamuvirkku. Jos Wiskyä ei olisi, voisin vannoa, että nousisin sängystä vasta 6 jälkeen.. Mutta hyvä että aamusta pääsee lenkille, niin herää pikkasen paremmin tuolla KYLMÄSSÄ. 

Tuon kaiken päälle tulee vielä pari kertaa viikossa työskentelyä 16/17-22 jäähallilla, sekä koirakoulua kerran viikossa 19-20, ja kahen viikon päästä alkaa ruotsinkurssi, joka on sitten tiistaisin ja torstaisin 19-20.30. Joten välillä päivät venyy helposti 17 tuntisiksi.. 

Miten niin 21 vuotiaan elämä voi olla raskasta? Toivottavasti en vain pala loppuun :) Kaiken kukkuraksi aikaa pitäisi löytää parisuhteelle, perheelle, kavereille ja ihan vain levolle, minuun itseeni. Huh, siinäpä haastetta kerrakseen! Mutta tälläisellä aikataululla olisi tarkoitus mennä jouluun saakka ainakin. Katsellaan sitten uudestaan, pitääkö jostain luopua.. 

Dani

Saanen esitellä herra Danin! Dani on 7½v seropi uros. Hulluna leluihin. 

Tässähän vois ruveta pitää eläinblogia.. Mutta eipä tässä arjessa muutakaan ole kuin koirat. Työt alkaa vasta 10 päivän päästä, mitä nyt jäähallilla käyn pari päivää viikossa myymässä kaljaa. 

Svedjehamn

Sami halusi käydä heittelemässä virveliä Björkössä yks ilta. Tai Vaasalaisille paremmin sanottuna Raippaluodossa. Hetken jaksoin siinä tiellä seistä ja kattella, mutta sitten ehdotin että ajettaisiin tuo tie aivan loppuun asti, kun en siellä ole aiemmin käynyt. Ja hyvä että ajettiin! Svedjehamn oli aivan upea paikka! Suosittelen kyllä, jos joku haluaa nähdä kauniita maisemia, tai tykkää vaeltaa. Tuolta nimittäin alkoi 12km vaellusreitti! 

Björkön silta, jossa poijat käy kalaassa..

Perhe-elämää

Tällästä meidän elämä on ollut viime viikot. Wisky kasvaa joka päivä ja oppii uusia juttuja. Wisky kulkee meidän mukana melki aina, tosin kaupan ajaksi jää kotia. Erittäin hellyyttävä ja rauhallinen poika. Vähän on vielä opittavaa sisäsiisteydessä. Laminaatit on jo pilalla :-D 

Vielä on pari viikkoa jäljellä lomaa. Loppu kuusta alkaa työt, tosin tässä käyn välillä jäähallilla jälleen tarjoilemassa kaljaa katsojille. Opiskelupaikkaa en ole vielä edes jaksanut miettiä.. Hirveen rankkaa keksiä, mitä haluaa opiskella! Syksyllä taitaakin aika loppua kesken ja yhtäkkiä huomaan että olen toista vuotta samassa työpaikassa. 

Asiasta nykypäivään, eilen herätin Samin valmiiseen aamupala pöytään, koira vietynä hoitoon ja vadelmapiirakka valmiina. Aamupalan jälkeen otettiin suunnaksi Power Park ja vietettiin todella hauska ja rentouttava päivä kaksin. <3

Vielä tuo Sirkus houkuttelisi takapihalla.. 

Wisky

 Tällänen pikkunen haettiin eilen. On se vaan niin ihana. Nukkui koko matkan kotiin asti kolmisen tuntia -onneksi. Ei oikein hihnassa tykkää kulkea, mutta nyt sitten totutellaan kaikkeen pikku hiljaa. Ollaan molemmat Samin kanssa erittäin tyytyväisiä ja onnellisia. Nyt saadaan harjoitella perhe-elämää sekä muuttaa omia tapoja, menoja Wiskyn mukaan.

Game Over!

 Mä olen aikalailla sanaton. En osaa pukea sanoiksi, mitä tunnen, ajattelen taikka koen. Halusin niin kovasti pois Vaasasta viime kevään lopussa, että toteutin sen. Kyllä mä olen ylpeä, että uskalsin lähteä tänne. Uskon myös että ainakin jotkut ihmiset arvostaa toisessa sitä, että on asunut ulkomailla pidemmän aikaa. Mene ja tiedä sitten. Rehellisesti sanottuna, pää lyö ihan tyhjää. 

Pelkään että tulee tunne, että palaan menneisyyteen. Siellä ei ole mikään muuttunut. Minä olen - ja aivan hurjasti. Ne, jotka eivät tule tuntemaan minua, eivät sitä tiedä taikka huomaa. Enkä minä aio kulkea otsassa lappu "olin vuoden ulkomailla". 

Olen kiitollinen niille, jotka jaksoivat odottaa, kannustaa ja tukea minua tämän vuoden ajan. Vuosi erillään rakkaistaan on tajuttoman raskasta, enkä olisi uskonut että välillä meinaa kadota usko ja toivo. Tässä sitä kuitenkin ollaan! Saatan ulkopuolisesti näyttää vahvalta, mutta niinkuin eräänä kauniina iltana juteltiin Ellin kanssa, ei me välttämättä olla. Vaikka vuosi ollaan ulkomailla erillään kaikesta, yksin enemmän mitä laki sallii. Sitä vaan oppii kätkemään kaikki epävarmuudet, oppii suhtautumaan kaikkeen lepposesti ja antaa monen asian olla, jopa joustavuutta oppii täällä niin paljon. 

Mun tekis mieli kirjottaa ties mistä, mutta tuskin teitä kiinnostaa enää. Vuosi on ohi. Niin tulee olemaan mun kirjottaminenki, vaikka joidenki sanojen mukaan osaan kirjottaa ;) haha. 

Suurin pelko taitaa olla se, että tulisin unohtamaan kaiken kokemani täällä. 

Se mitä ei muista, lakkaa olemasta. Ehkä sitä ei ollutkaan.

Onneksi on kuvat. Tämä typerä blogi. Ja taskussa hyvät ystävät.

Kuinka pystyn olemaan ilman Ellin joka päivästä seuraa? 

Kuinka outoa on, kun ei joka viikko nähdä Tiian ja Tiinan kanssa kantapaikassa?

Kuinka tylsiltä Suomen tasaiset maisemat näyttää?

Kuinka kestän pitkän ja kylmän talven?

Kuinka jaksan kattella lunta?

Kuinka vaasalaisten kanssa voi enää edes tutustua?

Kuinka rankkaa on kulkea huonolla paikallisliikenteellä?

Kuinka outoa on kuulla suomenkieltä joka paikassa?

Kuinka vastenmielistä on nähdä pelikoneita kaupassa?

Kuinka saa miettiä, mihin koiran voi viedä?

Kuinka tottua siihen, ettei kaupat ole aikasin auki?

Kuinka oppii siihen, että pulloista saa pantit?

Kuinka tajuta se, että kaupat ovat sunnuntaisin auki?

Kuinka sitä osaa enää polkea pyörää?

No mutta, laukut on pakattu ja huomiset vaatteet valittuna. Sain kun saikin isoon laukkuun 22kg pelkillä vaatteilla ja pikku laukussa onkin kaikki painavat yms muut tavarat ja painoa olis 13kg. Eikai se niin nuukaa ole :D Toivottavasti koti vaaka ei vain huijaa.. 

Tähän aikaan huomenna olen jo aikalailla Suomeen laskeutumassa! 

Ei jännitä, ei pelota, ei vapisuta, ei itketä.. En oikein osaa kuvailla tunteita. Ihan kuin niitä ei edes olisi tällä hetkellä. Ehkä tajuan vasta parin viikon päästä, että olen oikeasti takasin Suomessa. Huh! 

Jos jotakin kiinnostaa tietää lisää tästä au pair -vuodesta, niin laita viestiä. Muuten päätän blogin ihan kohta. Ei ole mitään kerrottavaa enää. Ketään ei kuitenkaan kiinnosta, mihin töihin menen, taikka miten meidän koira kasvaa tai millainen meidän asunto on. Paitsi Elliä, joka saa kyllä Ulla Taalasmaana tietoon kaikki ;) Unohtamatta mun zirbuloita!

Hyvillä mielin kohti uusia tuulia ja uutta sivua elämässä!

Viimeinen viikonloppu, sekä perheenlisäystä!

 Vietettiin mun vimestä viikonloppua Ellin luona, ensin perjantaina kaksin ja lauantaina Nanni liittyi meidän seuraan. Tehtiin ruokaa, pidettiin huolta nesteytyksestä ja nautittiin vaan olemisesta ja auringosta. Ei mitään stressiä mistään, eikä suunniteltu sen kummemmin viikonloppua. Käytiin kyllä molempina iltoina Zürichissa kääntymässä, tunnin jaksettiin olla ja lähdettiin takasin Ellille nukkumaan. Hirveen rankka elämä :-D 

Tässä pari hyvää biisiä, jotka soi täällä joka paikassa:

j

Mä tossa jo pakkasin mun ison matkalaukun. Hyvin mahtuu kaikki kamat mukaan, mitä nyt Ellin laukkuun eksyy parit kengät.. Mutta, se onkin eri asia, joudunko maksaa ylikiloista :D En tiiä pitäskö vaan soittaa Finskille että laukku painaa pikkasen enempi ku sais, netistä en saanut varattua taikka maksettua sitä.. Vielä tosin pitää käydä hakemassa parit tuliaiset ja synttärilahjat, jos vain löydän jotain. On niin pirun vaikeaa etsiä toiselle jotakin.. Varsinkin miehille! Maailmassa ei voi olla vaikeempaa tehtävää. (Kyllä mä oikeesti tiedän että on..)

Viisi päivää ja mun kone nousee Zürichista viimestä kertaa kohti Suomea. En mää tajua sitä vieläkään, että oon muuttamassa takaisin Suomeen.. Ehkä sitten kuukauden päästä kun on viettänyt Suomessa lomaa. Mutta ainakin tiedän että on mies, joka tukee ja auttaa mua. 

Perheen lisäyksestä sen verran, että sunnuntaina haemme Samin kanssa koiranpennun. Oon jo pidemmän aikaa halunnut toisen koiran, isomman kuin Danin. Nyt kun molemmat ovat kuukauden kotona, niin on ihan täydellinen aika ottaa pentu. Saa Danikin seuraa. Koiran roduista ei ole hirveästi tietoa, isässä taitaa olla collieta ja border collieta. Toivottavasti näkyisi pennun luonteessa sitten, niin päästään harrastamaan agilityä! 

Tässä tulee meidän Wisky:

Wisky onneissaan Danin vanhasta nallesta, jonka äitini lähetti Wiskylle.

Emo ja pennut. Kaikki muut pennut ovat jo uusissa kodeissa, meidän Wisky odottelee meitä vielä hetken veljensä kanssa, joka jää kasvattajalle.

Mä en kestä! Kattokaa nyt kuinka sulonen toinen on!

 Wiskystä tulee suht suuri koira. On pentueen suurin, ikää on tällä hetkellä pikkasen päälle 10vko ja painoa about 10kg. Taitaa olla suurempi kuin Dani, kun haemme Wiskyn. 

Hih, tää mamma saa toisenkin vauvan <3