I wanna live and your words can murder

 Mitä mä haluisin kertoa? En oikestaan mitään. Kysykää, jos haluutte tietää. 

Aamut vähenee. Enkä tunnista näitä tunteita. Pelkoa? Surua? Ahdistusta? Onnellisuutta? Helpotusta?

Jotain sellaista, mitä en ole ennen kokenut kuitenkin.. 

Plan A

Zürichin keskustassa on aivan ihana puisto, jossa eräänä iltana istuimme iltaa Hennan kanssa.

Käytiin me saman illan aikana kattomassa FussVolleyta, tiedä sit mitä on suomeks :-D Oli sellä kyllä lenttistäkin alkuillasta.

Zürichbergin Hotelli. On muuten komeet maisemat hotellihuoneista, sillä tää sijaitsee vuoren huipulla.

Ah, aina yhtä sulonen Elli!

Zürichin Bürkliplatz.

 Pikku hiljaa rupee arki rullaan, ja samaan aikaan alkaa mukavasti tippuun loma päiviä. Täällä siis on torstaina ja maanantaina vapaapäivät! Tarkotuksena olis lähteä käymään ensin Saksan puolella, sieltä illaksi takaisin Sveitsiin, St. Galleniin ja maanantaina Itävallan puolelle. 

Ainut miinus tässä on, että aurinko leikkii piilosta ja taivas itkee.

Oikein mukavat viikonloput jokaselle! :)

You want to know how to make me smile

Löysin mun piilotetusta blogista hauskoja, vanhoja tekstejä. Tällänen kappale osu silmään 3. tammikuulta 2012:

Montakohan kertaa mäkin oon uhannu, että lähen Vaasasta ellen jopa koko Suomesta? Tässä mä silti

tallaan Vaasan katuja päivästä toiseen.. Ainakun oon lähössä, suunnitellu uutta elämää toisessa paikassa,

täällä tapahtuu jotain sellasta, minkä takia jään. Tiedän ettei sais unohtaa tai jättää omia unelmiaan

tai haaveitaan toisen ihmisen takia, mutta onhan tota nyt aika hankala toteuttaa.. Varsinkin kun oon niitä ihmisiä, jotka välittää muista niin paljon.

Pystyn tekemään mitä vaan ihmisen takia, jos oikeesti välitän kyseisestä henkilöstä.

Mulle ystävyys ei oo yks hailee, eikä parisuhde. Niissä on aina kaks osapuolta ja ne on tärkeitä 

ihmissuhteita. Niitä pitää vaalia ja niistä pitää pitää kiinni lujaa. Välillä joutuu luopumaan jostain muusta,

että saat uutta tilalle. Että suhde hengittää. Et ole yksin suhteessa. Koskaan.

Hmm. Joo, mä otin ja pakkasin laukkuni ja tulin tänne Sveitsiin. Päälle 8 kuukautta nyt takana päin. Enkä mä edelleenkään tiedä hölkäsen pöläystä, mitä aion tehdä kun palaan kesän jälkeen Vaasaan. Jos ihan rehellisesti sanon, mä en haluais edes palata. Täältä löytää kyllä jotain hommia, kun taas Vaasasta ei. Enkä vaan haluais näin nuorena asettua ja jämähtää yhteen tiettyyn paikkaan. Elämä on sellaista, millaista siitä tekee. Enkä mä halua tehdä siitä tylsää ja kylmää, enkä todellakaan halua tehdä sitä, mitä en halua. Jos jotain oon oppinut, niin sen, että elämästä pitää nauttia ja tehdä just sitä, mitä haluaa. Jokasella on mahdollisuus ottaa ja lähteä minne sielu vie, se on vaan niistä omista valinnoista kiinni. 

Mä ymmärrän täysin parilta eri kantilta, jos mä en palaisikaan/jäisikään Suomeen. Kaikessa on aina ne hyvät ja huonot puolet. Ja kyllä mä tasan tarkkaan tiedän, mitä mieltä mun rakkaimmat on. Sen takia mun pää onkin niin sekaisin kaikesta kun kaikki sanoo erillä tapaa. Kaikki haluaa eri asioita musta/ mun kanssa. Miten ihmeessä mä pystyn miellyttämään kaikkia samaan aikaan? En mitenkään. 

Jokainen meistä törmää joskus tunteeseen kun mikään ei tunnu miltään. Saatat hymyillä ihmisjoukon keskellä olematta läsnä, ollaa hiljaa vaikka tekisi mieli huutaa, nauraa vaikka sisimmässäsi itket. Niin moni meistä on kokenut kaikenlaista ja niin moni meistä miettii minkä helvetin takia olen vielä tässä.

Mua kirpasee syvältä sisältä, että mun rakastamani mies haluaa pitää mut kotona, että mun hyvät ystävät kertoo kaipaavansa minua ja yrittävät kieltää minua tulemasta takaisin tänne, että mun siskolle on hiton kova paikka kun ollaan niin kaukana toisistamme, että mun palaamisella hylkään upeita suunnitelmia Tiian ja Tiinan kans, että olisin jälleen erossa omasta pienestä koirasta, että en näe kuinka pienet sisarukseni kasvavat, että en olisi mukana tulevan kummilapseni elämässä.. Tätä listaa voisi jatkaa ikuisuuteen.

Kun taas samalla kirpasee ajatus siitä, että mä opiskelisin jotain (ensinnäki, mitä?!), kävisin töissä ja elämä rullaisi eteenpäin sitä tylsää samaa arkea joka päivä. Toisaalta pelottaa ajatus, että olisin taas vuoden ulkomailla, ilman rakkaita ihmisiä, uusien ihmisten kanssa ja miten yksinäistä välillä olisi. Silti jokin vetää täällä enemmän puoleensa kuin Suomessa. Ehkä se on se, että täällä puhutaan muita kieliä ja suomalaisena saat suht vapaasti puhua, ilman että joku ymmärtää sinua. Ehkä se, että täällä on lämpösempää tai ehkä se, että ei tarvitse miettiä mitään. Saa vain olla ja eleillä. Ehkä se, että tämä on oikeasti kauniimpi paikka kuin Suomi. 

En tiedä, kuinka tulen katumaan että julkaisen tämän tekstin, mutta ei se mitään. Tää taitaa olla taas hetkeen eka ja vika ajatus -postaus. Vähän kirpaisee sisältä näyttää, mitä ajattelen. Mutta mitenkän sitten kaduttaa, jos teenkin jotain vastentahtoani? Kuinka sitä myöhemmin kaduttaa, ettei tullut elettyä ja nähtyä maailmaa nuorena. 

 Ehkä kaikki selviää vielä. Muutama kuukausi ja olisi yhdensuuntainen lento Suomeen. 

Tämä vuosi on mennyt niin nopeasti ohi, että ihan kauhistuttaa. Mihin meidän aika katoaa? 

Frisbeegolf / Hardhof, Zürich

Käytiin Tiian kans tutkimassa Zurichissa olevaa frisbeegolf -rataa. Ihan ensinnäki, miksi ne väylät on niin märkiä (note to self: kunnon kengät jalkaan tuonne), toiseks, voisko niissä olla jotku merkit tms mistä näkis, että mistä väylä alkaa. Nyt siellä saa aika summissa vaan heitellä eteenpäin. Kolmanneks, kartta messiin niin ei eksy! Koreja oli siellä täällä, eikä missään minkään moista numeroa. Neljänneks, on ihan hyvä, että vieressä on mettää (mistä ihan varmaan saa niitä kiekkoja poimia punkkien ja nokkosten seasta), jalkapallo kenttiä, tennis kenttiä, vesialtaita (joissa himmeen korkeen aidat ympäri), ja pahin -tramiraiteet! Mä voin vannoo et meikän eka kiekko on joko a) tramin alla tai b) tramin ikkunast sisään. Haha. Kaikenlisäks kun yhdeltä väylälle toiselle pitää hyppiä tramiradan yli (eka tietty se aita..)! Ei mitään, mikään ei estä pelailemasta :D

Muuten alue näytti huikeelta! Joten, nyt vaan kun ne kiekot tulis, niin pääsis testaamaan hermoja :-D

Guten Morgen!

Ylemmät kuvat Zürichista ja alemmat Meilenista.

 Karu paluu arkeen! Hienot ilmat oli kyllä alkuviikon, jotta pystyi istumaan rannalla lukemassa kirjaa. (melki 600 sivua parissa päivässä!!) Käytiinhän me keskiviikkona katsastamassa Suomi-USA, mutta taidettiin eka erä jaksaa kattoo (Saksankielen selostus:D), ja sit otettiin suunnaks puisto Tiian ja Tiinan kans, eikä unohdeta ystäväämme Rose(viini..)! Hauska ilta pitkästä aikaa, kun ei tyttöjä ole nähnyt hetkeen lomien takia.

Ulkona sataa nyt vettä, joten sen koommin ei mitään tapahdu tänä viikonloppuna. Mitä nyt käydään Tiian kanssa vähän Zürichissa käppäilemässä ja etsimässä yhtä frisbeegolf -kenttää. Vielä kun kiekot saapuisivat. Riippuen iha, osasinko tilata ne oikein ja maksaa oikein. Ha. 

Pikkasen on taas haikeeta ja vaikeeta päästä rytmiin täällä, kun suomessa tottui olemaan koko ajan jonkun kanssa jossain ja menossa, sekä öisin oman miehen vieressä. On tämä yksinäisyys vaan hirveetä, en käsitä miten joku nauttii olostaan yksinään!? 

Tää blogikin tuntuu jo niin turhalta.. Iphonessa ei toimi Wi-fi missään, joten erakoidun kohta. Raskasta istua ja pitää facebookkia päällä koneella.. Menee vaan taju tohon puhelimeen!! Aluks se vaan tilttaili, ja nyt se ei toimi ollenkaan. Aaaggrrh. Instagramiin en oo kuvia laittanu  yli viikkoon (@johsuo), eikä kyllä tännekkään innosta seputtaa ja selvittää pyörremyrskyä mun päästä. 

Enemmän kuin unelma onnesta

Elossa ollaan -vieläpä Suomen maassa! 

Eli meikä matkusti 8h junalla viime perjantaina Zürichista Hampuriin, jossa lomailtiin nelisen päivää Samin kanssa. Eikä ehkä ollut ihan sellainen kaupunki mitä olin odottanut. Aika suuri ero Sveitsin puhtauteen ja siisteyteen. Mutta, hauskaa oli ja huumorilla selvis kaikesta :-D

Sitten lähettiinkin maanantai aamuna lentokentälle, ja tulin suomeen yllättämään porukat. Oli hyvät reaktiot! Haha. Hyvin onnistui yllärit, vaikka sisko oli kovilla kun piti olla hiljaa. 

Täällä olen siis Vaasassa ollut jo maanantaista asti, ja koko ajan menossa. Hyvä kun kotona ehtii olemaan! Vielä olisi 3 kokonaista päivää edessä. Niin hirmu nopeesti menee päivät, ja kun kaikkia pitäisi ehtiä näkemään.. Välillä vois vaan pysäyttää ajan. 

Vappuna oltiin Jamin porukoiden mökillä raippaluodossa. Ja oli poijat kuulkaas komia auringonlasku! Mitä nyt tuntui että ulkona olis ollut se -30 astetta.. Onneks miehekkeen jumpsuit ja mun karvatossut lämmitti. Railakas ilta, mutta voisinpa melkein sanoa, että eilis aamu oli vielä hauskempi. Ah, krapulaläppä <3!

Vapputorilla ei käyty, vaikka aluks olikin tarkoitus. Mutta ihan hyvä vaan ettei menty.. Olisin varmaan tönässy kaikki kumoon jotka erehtyy mun tielle. En vaan kestä sellasta ihmismassaa enää :-D

Rankkojahan nämä päivät rupiaa olemaan kun en saa edes kunnolla nukutuks.. En edes muista, koska olisin nukkunut levollisesti yön putkeen. Heräilen öisin sen 2-5 kertaa ja säpsähtelen aina. (terkut vaan todistajille!) Unista en viiti edes sanoa mitään.. Tänään ollaan herätty viideltä ja edelleen pystyssä. Huomen aamuna vielä.