Where is my home?

Kuvituksena viime vuoden maaliskuu Vaasassa

Siinä vaiheessa kun puoli väli on ylitetty, alkaakin ahdistus paluusta kotiSuomeen. Näen jopa painajaisia siitä, kuinka asiat menee kun palaan Vaasaan. Heinäkuun viimeiseen päivään on sopimus, joten siitä sitten elokuuksi kotiin. Työ? Kaikkialla on vielä kesätyöt meneillään, joten turha luulo että pääsis edes mihinkään. Koulu? Kouluun haen vasta syyskuussa, jotta alkaisi tammikuussa'14. Jos olen nyt varma mitä lähen opiskelemaan. En ole. Silti haen, jos ei ole sitä mitä haluan, ainahan sitä voi vaihtaa paikkaa :)

Koti on jo Suomessa, ensimmäistä kertaa asuisin miehen kanssa virallisesti, yhteisessä kodissa. Hurjaa. Koira pyörii jaloissa ja suunnitteilla olisi toinenkin koira. Sit se kaikista pelottavin, arki. ÄÄääääöäöä, mä vihaan yli kaiken sitä normaalia arkea, kun ei tapahdu mitään! Kertakaikkian tylsää ja kuka tahansa mädäntyis siihen. Ihan sukat pyörii jaloissa tätä miettiessä.. Ainahan se karu arki tulee jossain vaiheessa vastaan. Nyt vinkkejä kehiin, miten sitä voisi pakoilla!

Mun elämä ei koskaan ole ollut niin tylsää, enkä mä oo viihtynyt paljoa kotona -yksin. Ainakaan sillä hetkellä, näin jälkikäteen kun miettii niin olihan Sienipolku ihan mahti talo! Oma piha ja talo.... Enivei, nyt kun en asu enää yksin, on ajateltava toista myös. Tulee olemaan isoja muutoksia tälläiselle menevälle ja railakkaalle sitoutumiskammoiselle neitoselle. Okei, meillä on elokuussa vuosipäivä että onhan tässä oltu yhdessä -mutta kaukosuhteessa. Ja tottakai odotan että pääsen toisen luokse. Mutta saahan se nyt pelottaa! Miten se arki oikeasti lähtee rullaamaan ja lähteekö se. Onhan meidän suhde ihan toisenlainen mitä monella muulla. Me ollaan oltu suurin osa ajastamme erillään, mutta se on kasvattanut meitä ja luottamus on ihan jotain eri luokkaa kuin olisi siellä kotikotona. Meidän suhde on niin syvä, että uskon kyllä että pärjätään. Mä vaan päässäni suurentelen mun pelkoja..

Mulla nimittäin menee jo pää ja masu sekasin kun mietin, että mä käyn koulua ja töissä siinä ohella, Sami on myös töissä, käy treenaamassa ja sit olisi ne koirat. Aikaa pitäisi olla toisillemme sekä ystäville ja omille perheilleen (ah, sisaruslauma!). Vaikka muutama ystävä onkin kadonnut tämän Sveitsin myötä, niin niitä on silti. On niitä, joiden kanssa haluan viettää paljon aikaa ja tulla läheisimmiksi entisestään (terkkui Julia!!;) ja Saanan kanssa on vain aina niin lepposta (ikävä viime kevättä...), Jamin kanssa hurjat yöajelut ilman päämäärää sekä Markuksen (ja E:n) näkemistä! Onhan mulla ihan huippu serkku (Anne), jota haluun nähä ja viettää aikaa pikku Aatun kans, mun tähtisilmä. Pikku sisko, joka täytti hetki sitten 18. Että en mä tosiaan mikään kotihiiri ole koskaan ollut, enkä aio. 

(Täällä on niin helppo lähteä keskellä viikkoa istumaan iltaa Zürichiin. Junat kulkee 30min välein kaksin kappalein pitkin yötä, joten takaisin pääsee myös ihan 18minuutissa. Zürichissa noita paikkoja riittää silmin kantamiin, että aina voisi mennä uuteen mestaan josta ei tunne ketään ja saa rauhassa siinä hengailla ja katsella maailman menoa -ei, tämäkään ei onnistuisi enään Vaasassa. Prkl julkinenliikenne </3 ja yöelämä..)

Vuosi sitten opiskelin metallia, olin töissä Lidlissä ja Jäähallilla. Mulla oli silti aikaa nähdä ystäviä ja mennä joka paikassa. Ottihan se välillä koville, mutta mä nautin mun elämästä. Palkkasin jopa siskon pitämään mun asunnon siistinä, kun kertakaikkiaan mun aika eri riittänyt! Mä olin se, joka lähti aina kun puhelin soi. Villeinä aikoina kun juhli helposti sen 5 päivää putkeen ja päätti että se oli tässä nyt, niin pha, puhelin soi ja annettiin 5minuutin varoitusaika -mitä sitten? Mä lähin ja vietin ihan huikeen illan ja yön! 

Kunnes otin muutaman kesyrotan, jotka sit vähän rauhoitti mua.. & olinhan mä kesän tekemättä mitään, ennenkuin tulin tänne.

Eli siis, miten mä tuun laittamaan mun elämän nyt järjestykseen ja miten tuun kestämään sen? En ole enää yksin, vaan on ajateltava myös Samia. Mä tarviin duunin, jossa ei tarvitse puhua puhelimeen tai istua kassalla ja joka voi olla myös koulun ohella (tääkin tuntuu olevan liikaa vaadittu Vaasassa..), sekä missä en tarvitse hirveästi ruotsia. Voitaisko se ruotsin vaatimus korvata saksalla? Tai itse asiassa, vaikka Vaasa on kuinka tahansa kakskielinen kaupunki (30% ruottalaisia), niin voitasko sopii et Suomessa puhutaan Suomea? Eiks se oo vähän sama asia kuin maassa maan tavalla? (nyt joku näsä viisas tulee kertoon et miten sveitsissä puhutaan 3-4 eri kieltä... No mut onko kukaan kuullu kielestä nimeltä Sveitsi? Ei, en mäkään!)

No, ei auta muu kuin ottaa ruotsinkursseja. Kyllähän mä haluisin sitä oppia.. Se on vaan niin typerän kuulosta ja tyhmää kun se on melkein pakko pullaa Vaasassa. Sitähän vois pistää vaikka Starbucksin pystyyn Vaasaan, kun ei sitä kuitenkaan pysty oleen ilman enää.. (Vinkkejä jotka haluu yrityksen!)

Tällä postauksella ei nyt ole mitään järkevää pointtia, kuhan kirjottelin mitä mieleen tuli. Näin niin hirveetä painajaista paluusta Suomeen, että alkaa ihan ahdistamaan jo. Vaikka aluks vuosi kuulosti pitkältä ajalta, se on niiiiiiiiiin lyhyt! 5kk jäljellä, enkä tiiä miten päin olisin.. Pari reissua on nyt tulossa ja kesää odotellaan kuin kuuta nousevaa <3 Nyt jo on lämmin ulkona pelkällä hupparilla! Suomen säästä saiski pitkän kirjoituksen... Mutten välitä valittaa.. Mä oon kokenut asumisen, elämisen, oleilun ja arjen ulkomailla. Kenenkään on turha sanoa, että mikset lähe pois. Mä lähtisin kyllä, jos se olisi mahdollista. Ehkä vielä jonain päivänä saan Samin innostumaan ja lähdetään yhdessä. 

ps. Onko Suomessa sellaisia ihmisiä, jotka lähtee keskellä viikkoa vaikka tunnin varoitus ajalla istuun rantaan ja nauttimaan viiniä? Taikka käymään lenkillä tai keskustassa? -Jos on, kertokaahan mullekkin, täältä nimittäin palaa yks, joka rakastaa näitä! Tälläsiä me ollaan täällä Sveitsissä, me mennään ja nautitaan. Niin miksei Suomessakin? Hyvin sitä jaksaa, vaikka aamulla onkin töitä. Koulu/työ on tekosyy jos on mahdollisuus nähdä ystävää!!

English:// I don't wanna go to Finland.. There is so cold and boring. I hate weekdays (school/work)!
Photos from Finland in March.

Spring is here!

 Kyllä se kesä tulee!! Jeeeeee, onneks täällä pikkasen aiemmin kuin Suomessa. Ja nuilla juoksuhousuilla tarkenee jo vallan mainiosti! Pääsiäinen on kohta ja suunnitelmat jo aikalailla suunniteltu. Sit onkin ens kuussa täällä kahen viikon kevätloma. (mites suomes?;) Meikällä viikon loma ja tarkotuksena ois kans lähtee pois juustomaasta. Muutta, kaikki aikanaan :)

Sankt Gallen / Mörschwil

 Perjantaina vaan hengailtiin Tiian luona ja juoruiltiin. Lauantaina suht aikasin ylös ja aamupalan kautta St. Galleniin kierteleen ja kaarteleen. Ei ihan menny nappii suunnitelmat, joten käveltyä tuli kaikkien edestä. Käveltiin sit vielä viinikassien kera St. Gallenista tänne Mörschwiliin....... Oli muuten kylmä. Ja pitkä matka.

Mutta viini sitten lämmitti ja taidettiin pienet kalsarikännit vetästä. Aamu viiden aikoihin nukahettiin hääbiisien jälkeen. 

Nyt olisikin tarkoitus kunnostautua ja raahautua St. Galleniin päivälliselle/illalliselle ja sieltä sitten kotiin parin tunnin junamatkan kera. Onneks koneella on Arrow :ia, niin saa ajan kulumaan. Niin ja tuo Tiina! ;-DD

The Carrie diaries

We put on costumes, and try on different versions ourselves, the princess, the demon, the bird flying free. 

It's fun not to be "us".. And to not have to face the reality of who we really are and the things that scare us.. 

Like our vulnerabilities, or what we really want for ourselves.

I always feel like somebody's watching me....

Jos joku ei ole vielä tehnyt tuttavuutta uuden sarjan, The Carrie diaries -kanssa, nyt olis korkea aika! 

 Käytiin Ellin kans kiertelemässä Rapperswiliä tuossa keskiviikkona.

 Ja tänään näin ehkä hienoimmat servetit ikinä!!

 Ajattelin hyvissä ajoin alkaa opiskelemaan matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa.. Ihan hepreää kaikki vastaluvut ja käänteisluvut, yksikönmuuntamiset.. Että hyvä vaan, kun aloitan ajoissa! Jos sitten tammikuussa 2014 aloittais jonkun koulun.

Huomenna onkin suuntana St. Gallen ja zirbulat! Palaillaan sitten sunnuntaina..

challenge

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

Emilia haastoi minut

1. Mä suunnittelin aloittavani juoksun tuolla vuorten päällä. Mutta tuo tuhma lumisade on nyt estänyt sen jo viikon ajan! Tuun hulluks kun en pääse purkamaan tätä energiaa.

2. Oon tosi huono syömään täällä. Niinkun ihan oikeasti, monesti syön päivässä jonkun mandariinin/omenan ja sit illallisen yhdessä perheen kanssa. Mua vaan rupee niin oksettaan jos mietin ruokaa.

3. Musta on tullut sarja -friikki. Koitan löytää koko ajan uusia sarjoja ja katon niitä päivässä monta. Uusin löytö on Scandal, jonka oon kattonut jo ajantasalle (2 tuotantokautta muutamassa päivässä). & oon niinki koukussa, että joka ilta kun tuun (22-24) kotia, on pakko vielä kattoo päivän Uusi päivä sekä huomisen salkkarit.... (Suomessa ollessa opetin Saminki katsomaan Uutta päivää!;)

4. Opin vasta täällä silittämään. Ei sitä oo koskaan tarvinnut suomessa.. Mutta voi olla että tän vuoden jälkeen haluaa silittää ne omatkin vaatteet kotona. Onhan se paljon mukavampaa olla suorissa vaatteissa.

5. Olin koko viime kesän (3kk) tekemättä mitään, lomailin. Enkä oo edelleenkää päässy siitä nuutumis -tunteesta pois. Sängyssä on vaan niin ihanaa köllötellä vaikka koko päivä. Vaatii hirveesti ponnisteluita että innostun taj jaksan tehdä töitä. Haluan tästä olosta pois.

6. Haaveilen toisesta koirasta. Australian paimenkoira -kiitos!

7. Pelkään niin monia asioita, etten edes jaksa luetella niitä.. Uusin pelko on rappusia kohtaan.

8. Välillä toivon että olisin jossain muualla kuin täällä.

9. Oon huono kattomaan tv:tä. Asuin vuoden ilman sitä. Enkä nytkään kato.

10. Iphonen pelit on koukuttavia.... Ei sais ladata mitään!

11. En osaa levätä silloin kun pitäis, ja sit kärsinkin jälkitaudeista. Tälläkin hetkellä tunnen että kaikki ei oo kohillaan ja sattuu ihan sikana naamaan, ei päähän, vaan kasvoihin. Ihanku olis joku tulehdus. Haluan olla terve taas!

Kysymykset:

1. Mistä olet tänään kiitollinen?

Harvemmin tälläistä tulee mietittyä, mutta ihan tästä elämästä yleensäkin. Sekä ihmisistä jotka aina on auttamassa!

2. Lempilaulajasi?

En omaa mitään lempilaulajaa/biisiä/bändiä, enkä fanita mitään. Mut nyt viime aikoina on tullut kuunneltua Jannika B:tä.

3. Yö, jota et koskaan unohda?

Ööö, noitahan on muutama. Mutta nyt lähimenneisyydestä, niin taisi olla toissa viikon su-ma, kun en nukkunut ja tärisin ja vapisin vain.

4. Paras päivä viime vuodelta?

Apua. Niitä on monia, mut Saanan kans oli ihana leskikevät ja Samin kanssa mukavia päiviä.

5. Lempi lastenohjelmasi, kun olit pieni?

Pitäiskö tällänen muistaa? Ei mitään hajua, muumit?

6. Onko sinulla koruja, joita käytät päivittäin?

On, 2 sormusta jotka sain kun täytin 18. Taino, toisen ostin itse lahjakortilla ;)

7. Tahtoisitko elää jossain toisessa maassa? Missä?

Tahtoisin, tällä hetkellä Sveitsissä, mutta olishan se siistiä saada hyvä duuni muualta tämänkin jälkeen.

8. Jos voisit olla joku eläin, mikä olisit? Miksi?

Lintu! Lintu on jotenkin niin vapaa eläin. Joutsen. (hahaa, ehkä vielä jonain päivänä oonki Joutsen;)

9. Osaatko soittaa jotain soitinta?

Kitaraa osasin jotain, mutta nyt on kyllä ihan hepreää..

10. Haaveammattisi lapsena?

Arkkitehti tai asianajaja

11. Suurin ei-salainen unelmasi?

Saada hyvä ammatti ja työpaikka, päästä ulkomaille töihin.

Mää en nyt haasta ketään.

Asenteen muutos kohti viimesiä kuukausia.

Sveitsiin palasin eilen illalla erittäin väsyneenä. Yhdeksän päivää Suomessa meni erittäin nopeasti -varsinkin kun kuumeessa siellä annoin mennä vaan. Ajokortin kakkosvaihe on nyt suoritettu, uusi passi hankittu ja tavarat jätetty Suomeen. Kun menin Suomeen, mulla oli 2 matkalaukkua, toinen painoi 26kg ja toinen 10kg. Tulin takaisin niin, että pienenpi matkalaukku oli isomman sisässä ja painoa oli rapiat 10kg :-D Kesän jälkeen pitää kuitenkin maksaa lisäkiloista..

Suomessa ollessa näin ihania ystäviä kahvittelun merkeissä ja panikoin Vaasan pientä keskustaa. Kyllähän siihen taas tottui olemaan toisen vieressä, viime yö oli jotenkin niin kylmä ja raskas. Viisi kuukautta näkemättä toista on aika pitkä aika. Enkä jaksa hetkeäkään kuunnella kun joku valittaa viidestä päivästä... 

Onhan mulla vielä viikko lomaa jäljellä, mutta saapa nähdä mitä silloin keksin. En jaksais taas lentää puol päivää.. 

(vaikka Swiss :ssillä on parasta lentää<3)

”So keep your head high, keep your chin up, and most importantly, keep smiling, 

because life’s a beautiful thing and there’s so much to smile about.”
— Marilyn Monroe

Dont let the moment run too fast!

Viimeinen kokonainen päivä Suomessa. Hirmu nopiasti tämä viikko on mennyt, mutta olen saanut tehdä asioita mistä pidän. Vielä olisi edessä kahvittelua ja illan viettoa, pakkaamisen voisin taas suosilla jättää huomiseks.. Saattaa vastaanottaja ihmetellä kun laukku painaa ehkä 2kg :-D Se kun oli täynnä sellaista tavaraa, jotka jää nyt Suomeen.

Toisaalta olen onnellinen että pääsen taas pakoon täältä Sveitsiin, kun taas toisaalta tässä on hyvä olla kahden höpsön kainalossa. Elämän suuria vaikeita päätöksiä.

Oikein mukavaa viikonloppua jokaiselle! Aion nauttia tästä päivästä niiden kanssa, joita rakastan <3