Where is my home?

Kuvituksena viime vuoden maaliskuu Vaasassa

Siinä vaiheessa kun puoli väli on ylitetty, alkaakin ahdistus paluusta kotiSuomeen. Näen jopa painajaisia siitä, kuinka asiat menee kun palaan Vaasaan. Heinäkuun viimeiseen päivään on sopimus, joten siitä sitten elokuuksi kotiin. Työ? Kaikkialla on vielä kesätyöt meneillään, joten turha luulo että pääsis edes mihinkään. Koulu? Kouluun haen vasta syyskuussa, jotta alkaisi tammikuussa'14. Jos olen nyt varma mitä lähen opiskelemaan. En ole. Silti haen, jos ei ole sitä mitä haluan, ainahan sitä voi vaihtaa paikkaa :)

Koti on jo Suomessa, ensimmäistä kertaa asuisin miehen kanssa virallisesti, yhteisessä kodissa. Hurjaa. Koira pyörii jaloissa ja suunnitteilla olisi toinenkin koira. Sit se kaikista pelottavin, arki. ÄÄääääöäöä, mä vihaan yli kaiken sitä normaalia arkea, kun ei tapahdu mitään! Kertakaikkian tylsää ja kuka tahansa mädäntyis siihen. Ihan sukat pyörii jaloissa tätä miettiessä.. Ainahan se karu arki tulee jossain vaiheessa vastaan. Nyt vinkkejä kehiin, miten sitä voisi pakoilla!

Mun elämä ei koskaan ole ollut niin tylsää, enkä mä oo viihtynyt paljoa kotona -yksin. Ainakaan sillä hetkellä, näin jälkikäteen kun miettii niin olihan Sienipolku ihan mahti talo! Oma piha ja talo.... Enivei, nyt kun en asu enää yksin, on ajateltava toista myös. Tulee olemaan isoja muutoksia tälläiselle menevälle ja railakkaalle sitoutumiskammoiselle neitoselle. Okei, meillä on elokuussa vuosipäivä että onhan tässä oltu yhdessä -mutta kaukosuhteessa. Ja tottakai odotan että pääsen toisen luokse. Mutta saahan se nyt pelottaa! Miten se arki oikeasti lähtee rullaamaan ja lähteekö se. Onhan meidän suhde ihan toisenlainen mitä monella muulla. Me ollaan oltu suurin osa ajastamme erillään, mutta se on kasvattanut meitä ja luottamus on ihan jotain eri luokkaa kuin olisi siellä kotikotona. Meidän suhde on niin syvä, että uskon kyllä että pärjätään. Mä vaan päässäni suurentelen mun pelkoja..

Mulla nimittäin menee jo pää ja masu sekasin kun mietin, että mä käyn koulua ja töissä siinä ohella, Sami on myös töissä, käy treenaamassa ja sit olisi ne koirat. Aikaa pitäisi olla toisillemme sekä ystäville ja omille perheilleen (ah, sisaruslauma!). Vaikka muutama ystävä onkin kadonnut tämän Sveitsin myötä, niin niitä on silti. On niitä, joiden kanssa haluan viettää paljon aikaa ja tulla läheisimmiksi entisestään (terkkui Julia!!;) ja Saanan kanssa on vain aina niin lepposta (ikävä viime kevättä...), Jamin kanssa hurjat yöajelut ilman päämäärää sekä Markuksen (ja E:n) näkemistä! Onhan mulla ihan huippu serkku (Anne), jota haluun nähä ja viettää aikaa pikku Aatun kans, mun tähtisilmä. Pikku sisko, joka täytti hetki sitten 18. Että en mä tosiaan mikään kotihiiri ole koskaan ollut, enkä aio. 

(Täällä on niin helppo lähteä keskellä viikkoa istumaan iltaa Zürichiin. Junat kulkee 30min välein kaksin kappalein pitkin yötä, joten takaisin pääsee myös ihan 18minuutissa. Zürichissa noita paikkoja riittää silmin kantamiin, että aina voisi mennä uuteen mestaan josta ei tunne ketään ja saa rauhassa siinä hengailla ja katsella maailman menoa -ei, tämäkään ei onnistuisi enään Vaasassa. Prkl julkinenliikenne </3 ja yöelämä..)

Vuosi sitten opiskelin metallia, olin töissä Lidlissä ja Jäähallilla. Mulla oli silti aikaa nähdä ystäviä ja mennä joka paikassa. Ottihan se välillä koville, mutta mä nautin mun elämästä. Palkkasin jopa siskon pitämään mun asunnon siistinä, kun kertakaikkiaan mun aika eri riittänyt! Mä olin se, joka lähti aina kun puhelin soi. Villeinä aikoina kun juhli helposti sen 5 päivää putkeen ja päätti että se oli tässä nyt, niin pha, puhelin soi ja annettiin 5minuutin varoitusaika -mitä sitten? Mä lähin ja vietin ihan huikeen illan ja yön! 

Kunnes otin muutaman kesyrotan, jotka sit vähän rauhoitti mua.. & olinhan mä kesän tekemättä mitään, ennenkuin tulin tänne.

Eli siis, miten mä tuun laittamaan mun elämän nyt järjestykseen ja miten tuun kestämään sen? En ole enää yksin, vaan on ajateltava myös Samia. Mä tarviin duunin, jossa ei tarvitse puhua puhelimeen tai istua kassalla ja joka voi olla myös koulun ohella (tääkin tuntuu olevan liikaa vaadittu Vaasassa..), sekä missä en tarvitse hirveästi ruotsia. Voitaisko se ruotsin vaatimus korvata saksalla? Tai itse asiassa, vaikka Vaasa on kuinka tahansa kakskielinen kaupunki (30% ruottalaisia), niin voitasko sopii et Suomessa puhutaan Suomea? Eiks se oo vähän sama asia kuin maassa maan tavalla? (nyt joku näsä viisas tulee kertoon et miten sveitsissä puhutaan 3-4 eri kieltä... No mut onko kukaan kuullu kielestä nimeltä Sveitsi? Ei, en mäkään!)

No, ei auta muu kuin ottaa ruotsinkursseja. Kyllähän mä haluisin sitä oppia.. Se on vaan niin typerän kuulosta ja tyhmää kun se on melkein pakko pullaa Vaasassa. Sitähän vois pistää vaikka Starbucksin pystyyn Vaasaan, kun ei sitä kuitenkaan pysty oleen ilman enää.. (Vinkkejä jotka haluu yrityksen!)

Tällä postauksella ei nyt ole mitään järkevää pointtia, kuhan kirjottelin mitä mieleen tuli. Näin niin hirveetä painajaista paluusta Suomeen, että alkaa ihan ahdistamaan jo. Vaikka aluks vuosi kuulosti pitkältä ajalta, se on niiiiiiiiiin lyhyt! 5kk jäljellä, enkä tiiä miten päin olisin.. Pari reissua on nyt tulossa ja kesää odotellaan kuin kuuta nousevaa <3 Nyt jo on lämmin ulkona pelkällä hupparilla! Suomen säästä saiski pitkän kirjoituksen... Mutten välitä valittaa.. Mä oon kokenut asumisen, elämisen, oleilun ja arjen ulkomailla. Kenenkään on turha sanoa, että mikset lähe pois. Mä lähtisin kyllä, jos se olisi mahdollista. Ehkä vielä jonain päivänä saan Samin innostumaan ja lähdetään yhdessä. 

ps. Onko Suomessa sellaisia ihmisiä, jotka lähtee keskellä viikkoa vaikka tunnin varoitus ajalla istuun rantaan ja nauttimaan viiniä? Taikka käymään lenkillä tai keskustassa? -Jos on, kertokaahan mullekkin, täältä nimittäin palaa yks, joka rakastaa näitä! Tälläsiä me ollaan täällä Sveitsissä, me mennään ja nautitaan. Niin miksei Suomessakin? Hyvin sitä jaksaa, vaikka aamulla onkin töitä. Koulu/työ on tekosyy jos on mahdollisuus nähdä ystävää!!

English:// I don't wanna go to Finland.. There is so cold and boring. I hate weekdays (school/work)!
Photos from Finland in March.