Tosi ystäviä -onko heitä?

Tyttö soutaa ulapalla vieraan veen,

Horisontti takana jää pimeyteen,

Kauas on hän lähtenyt,

Kaiken turvallisen taakseen jättänyt.

Maailma suuri tuntematon odottaa,

Unelmansa hän tahtoo toteuttaa.

Silti jotain pakenee,

Jotain jonka luuli taakseen jättäneen.

Tyttö soutaa ulapalla kylmän veen

Tyttö soutaa ja kiroo itsekseen

Tätä julmaa maailmaa, 

Aikuisten joka ennen pitkää satuttaa

Miten kukin luokittelee ystävän, voi olla ihan erilailla miten joku toinen. Mulle ystävä merkitsee enemmän kuin kaveri ja tosi ystävä on se, jolle voin kertoa mitä vain, luottamuksellisesti sekä sanoa mitä vain rehellisesti, ilman että toinen suuttuu. Voin hänen kanssaan saman minuutin aikana nauraa ja itkeä. Eikä hän koskaan tuomitse tai syyllistä minua. Ja sitä rataa.. Jokainen varmasti tietää, mitä itse haluaa ystävältään ja miten itse käyttäytyy heitä kohtaan.

Mun ongelmaksi on tullut se, että olen ollut täällä 5kk (ei tämä), vaan se että tämän viiden kuukauden aikana ystäväni ovat ehkä kerran tai kaksi, kysyneet miten minä voin. Mitä minulle oikeesti kuuluu, onko kaikki hyvin. Kyllä sitä jutellaan, skypetellään ja viestitellään. Mutta kun se on sitä luokkaa minä/me tehtiin sitä eilen ja huomenna on taas töitä ja töissä on tälläistä, häntä ei näy eikä hän käy missään jne. Sellaista perus arki-jutustelua. Okei, mä olen ihminen, jota kiinnostaa nämä, minä haluan kuulla miten ystäväni voivat (en nyt sano että itsekkään joka kerta kysyn, miten voit, petrattavaa on myös minulla). Mutta en minä halua aina olla se, joka ottaa yhteyttä toiseen ja kysellä kuulumisia. Minä toivon että ne ystävät, jotka oikeasti välittää minusta, tekee sen myös. Enhän mä muuten voi tietää, välittääkö he tai kiinnostaako heitä edes olla ystäviäni?

Ennen tätä monen tuhannen kilometrin välimatkaa ei tarvinnut edes kysyä, kun toinen jo kertoi huolet, murheet ja ilot. Keskusteltiin kaikesta, pohdittiin yhdessä maailmaa ja elämää. Ei enää. Onko se jokin ongelma ystäville, että heidän ystävä lähtee maailmalle? Kerrankin hän ajattelee omaa itseään ja lähtee kokeilemaan siipiään. Ei se tarkoita, että niitä omia ystäviä unohdetaan. Vaan maailmalla, uusille ystäville heistä kerrotaan! 

Eihän mua huvita palata Vaasaan, kun en ole keskustellut ystävieni kanssa oikeasti kunnolla. Vaan kun tulen lomille Suomeen taikka palaan lopullisesti, niin sitten soitellaan ja kysellään joka paikkaan että nähdään ja voidaan jutella..

Jos joku ei vieläkään ymmärrä, että olen k a u k a n a, olisi jo aika tajuta se.. En mä voi taikoa itseäni sinne tai ystäviäni tänne vaikka kuinka ikävä olisi. Vaan sen keskustelun ja jutustelun on tapahduttava internetin välityksellä. Eikä se minulle ole ongelma. Onhan välillä väsy, rankkaa tai muuten vain ei huvita kysellä, niin silti kyselee ja juttelee! Ystävät ovat tärkeitä jokaiselle <3

Perus tammikuu.. Aurinkoa nassuun!

En tiedä, olenko itsekäs kun mielummin keskustelen ystävieni kanssa kuin menisin nukkumaan univelkaani tai väsyäni pois. Mulle ystävät ovat kaikki kaikessa. Mulla on ne muutamat, valitut ja harvat tosi ystävät, joista en halua luopua -olin sitten 5metriä tai 5000km päässä heitä. Välillä vain harmittaa. Varsinkin kun huomaan että täällä, uudet ystäväni tietävät elämästäni enemmäin kuin ne pitkäaikaiset -ne jotka tietävät kaiken minusta ja joille olen aina kertonut ihan kaiken. Ei siinä mitään, välitän ja pidän kaikista ystävistäni enkä lajittele heitä millään tavalla. Jokainen on uniikki! Ja jokaiselle haluan antaa aikaani. Niin vanhoille kuin uusille.

Mä rakastan keskustella mies puolisten ystävien kanssa heidän suhteistaan, kyselen miten menee. Sama pätee naispuolisien ystävien kanssa. Haluan auttaa ja tukea, kertoa kuinka onnellinen olen heidän puolestaan. Vaihtaa kokemuksia. Miettiä ja pohtia yhdessä ihmissuhteita. Muistella menneitä ja haaveilla tulevasta. 

Mulla on ne ihmiset lähteny elämästäni pois, jotka eivät siihen kuulu. Mutta vaikka on ystäviä, joiden kanssa en ole jutellut hetkeen, voidaan jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin! Se, jos joku on mun mielestä hienoa. Mutta  se on mun mielestä jo niin lapsellista, että ystävä poistaa sut facebookista (oikeesti?), kun ette ole jutelleet hetkeen. No, siinäpä huomaa että hän ei sitten kuulu elämääsi, sun on parempi ilman häntä.

Äh, vielä olisi paljon sanottavaa ja mielipiteitä, mutten viitsi romaania kirjoittaa. 

Pointti oli nyt se, että kun on ystävä, josta välität, älä anna hänen karata pois elämästäsi! 

Ystävät on tärkeitä, nauttikaa heistä <3 & näyttäkää se, että välitätte. 

Aamen.

ps. luvataan kaikki petrata omien ystävien kanssa -varsinkin jos joku asustelee kauempana!