tiistai 9. lokakuuta 2012

Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!

Mä oon aina ollu sellanen ihminen, että tarviin ison tukiverkoston ja paljon läheisiä ystäviä. Niitä mulla on aina ollutkin. Välillä on joku lähtenyt muille teille ja välillä on tullut uusia ihania tuttavuuksia ja toiset onkin muuttunut sitten syväksi ystävyydeksi. Välillä on ystävyys kuihtunut, mutta kuitenkin taas lähtenyt kukoistamaan ajan myötä, tosiystävyydeksi toiset sitä kutsuu mutta mene ja tiedä. Ystäviä ei koskaan voi olla liikaa. Vaikka vieläkin on ystäviä ja hyviä tovereita ihan ala-aste ajoilta saakka menossa mukana, silti matkan varrella on tullut pari erittäin tärkeää ihmistä elämääni jotka ovat menneet toisten edelle ja valloittaneet mun sydämen.

Jami, johon tutustuin seiskaluokalla. Jami tietää musta about kaiken, Jamille soitan aina kun on hätä, kun haluan apua, seuraa tai lähteä johonkin. Jamille pystyn kertomaan melkein mitä vaan eikä Jami koskaan arvostele mun päätöksiä, vaan ennemminki tukee. Jami tietää, että voi ihan samoin soittaa mulle kun haluaa ja mieli tekee, vaikka keskellä yötä. Monesti olen myös tukenut Jamia ja auttanut pahan paikan tullen. Ollaan Jamin kanssa melko samanlaisia, ajatellaan tietyistä asioista samalla tapaa ja molemmat osataan nauraa itsellemme. Koskaan ei ole ollut vielä tylsää tän hepun kanssa, eikä tulekkaan. Tiedän että Jami haluaa naisen, jonka kanssa mä tulen toimeen ja tietysti asia on toisin päinkin. Toivon hartaasti että Jami tulee toimeen mun miehen kanssa. (Parempi olis;)! 
Sitten on tämä neiti Saana, minun rakas naiseni jota ilman en voisi kuvitellakkaan enää olla. Saanan kanssa tutustuttiin Helsingissä mustikkashottien kera, viime syksynä, aikalailla tasan vuosi sitten. Aluksi yhteydenpito oli skypen välityksellä, monta tuntia päivässä.. Kunnes Saana päätti tulla mun tupareihin tänne ja meni sitten ihastumaan ja rakastumaan mun hyvään ystävään. Eikä mennyt kauaa kun Saana ilmoittaa muuttavansa Vaasaan! Ja taisiko hän sitten helmikuun lopussa Vaasaan muuttaa. Inttileskeksi ;) Tosin arki meni niin, että asuin Saanan kanssa aina kun Krisu oli armeijassa. Saanan kanssa koettiin ja nähtiin kaikenmoista. Niin hyvää kuin pahaakin. Keskusteltiin paljon ja meidän ystävyys syveni ja syveni. Viikonloppuisin kun olin kotona tai jossain muualla, soiteltiin niin lyhyitä kuin pitkiäkin puheluita, eikä sitä järkevää asiaa aina edes ollutkaan. Tiedän Saanasta ihan hiton paljon ja Saana tietää musta samanlailla. Pystytään puhumaan ihan mistä vain, meitä ei kukaan voi erottaa! Vaikka välillä on ollut vaikeaa, ollaan selvitty voittajina ja tiedän että tullaan selviin kaikesta yhdessä.


Nyt kun olen täällä, 2500km päässä, Sveitsissä, on välillä vaikeaa kun ei pystykkään soittamaan näille kahdelle että nyt tehdään jotain. Välillä saattaa olla päivä -parikin, ettei keskustella ja se tekee ihan tuskaa.. Silti aina kun on aikaa, skypetellään Saanan kans -eikä ne mitään lyhyitä puheluita ole ;) Jamin kanssa samaten, keskustellaan yhtä tyhmiä juttuja kuin ennenkin ja saattaa sinne väliin muutama järkevä juttukin mahtua. En halua koskaan menettää näitä kahta kultakimpaletta. Samanlaisia ihmisiä ei vaan voi löytää mistään! Yhtä hauskaa ja höpsöä kuin Jami tai yhtä blondia ja kultaista kuin Saana. Tiedän, että kun menen takaisin Suomeen, nämä kaksi ovat varmasti vastassa (tietysti pari muutakin rakasta, niinku esim perhe ja oma mies) ja ovat yhtä rakastettavia kuin ennenkin ja meillä on koko elämä aikaa tehdä niin järkeviä kuin vähän tyhmempiäkin tekoja. (Nauttia kuivasta omenasiideristä..)
Danihani, mun oma pieni pallero. Miten onkaan ikävä noita pieniä nappi silmiä ja hännän heilutusta.. Mamman vauva saa vielä jossain vaiheessa toverin!

Se, että en ole ollut vielä koskaan yksin, on nyt aivan uutta ja tyhjää. Halusin tänne, kokemaan uutta ja nauttimaan tästä vuodesta (niin aionkin), mutta kyllä sitä on niin kova ikävä näitä kahta sekä sitä omaa rakasta, että kun on päivät yksin, tulee aina mieleen kysymys "miksi olen täällä?". Tarkoitus oli lähteä tänne, uuteen elämään ja unohtaa menneisyys, unohtaa koko Vaasa. Mutta onhan se nyt ihan eri asia, kun jättää sitte niin paljon rakkaita joiden takia on valmis tekemään mitä vain kuin että tietäisi ettei siellä odota ketään. Tiedän että saatoin pelottaa pariakin läheistä sillä, etten palaa, mutta ei hätää, tää neiti elää ensi kesään asti maailmalla ja palaa sitten kotiin.

Eikä unohdeta mun ihanaa serkkua, josta on tullut myös todella tärkeä. Annea, jonka kanssa vietettiin hauskoja sinkku -aikoja kuin myös olen päässyt seuraamaan hänen mahtavaa perhe-elämää ja tiedän että me pärjätään aina! Annen kanssa voidaan myös jakaa niin ilot kuin surut, kuitenkin ihan pienestä asti ollaan oltu tekemisissä vaikka välillä ollaan koettu hankalia aikoja. Annen pieni tähtisilmä on saanut kyllä tän neidin pään käännytettyä sen verran, että taidan mä niitä omiakin lapsia haluta jossain vaiheessa. (Anne, älä huoli, ei vielä pariin vuoteen ;) 
Anyway, täällä olen saanut tutustua ihan mahtaviin tyttöihin ja aina on ollut hauskaa! Aina kun vain on aikaa, löytyy tekemistä, menoa ja meininkiä. Taitaa monen meidän mielestä viikonloput olla parasta aikaa täällä, kun pääsee tuulettumaan, katsomaan uusia paikkoja tai matkustelemaan. Arkipäivät onkin sitten ihan erilaatua, teet työsi ja jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja, jää paljon vapaa-aikaa, eikä sitä aina tiedä että mitä tekisi. Tykkään olla täällä ja kuukausi vasta takanapäin, joten paljon ehtii vielä kokemaan ja näkemään. Lomilla pääsee näkemään niitä rakkaita, siispä mahtava vuosi on kuitenkin kyseessä, jonka tulen muistamaan koko elämän ja joka muuttaa minua aivan varmasti.

Halusin vain kertoa, miten ikävä on muutamia ihmisiä 


Ei ole enää kauaa jouluun!

9 kommenttia:

  1. Voi murunen, ihanaa teksitä! Ja jos sattuis tapahtumaan että sä saat päähäs jääd sinne (todennäköisesti kauheessa darrassa tai autokolarin kautta) niin eheei, mä tuun ainakin hakemaan sut, koska Vaasa ei ole mitään ilman mun parastaystävää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih<3 toivotaan etten joudu kolariin enkä tee päätöksiä darrassa, ässä voi pitää huolen tästä ;) en malta oottaa et päästään taas sekoileen porukalla!

      Poista
  2. heti ens kesänä kun tuut takasin niin pakko tehdä yks reissu Helsinkiin ämmän ja ämmän luo, sekoilla niiden kanssa, mennä käymän lepakossa ja kärpäsessä ja riehuuu :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO TOTTA HITOSSA! NIIIIIIIIN kekkerit pystyyn! Kattellaan sit joku aamu jos päästään takasi Vaasaan junalla :-DDDD

      Poista
  3. <3 :) Näytin aatulle tota sun ja danin kuvaa nii tuo alko hymyillä ja hihkua :D heh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, pikku pirpana ;) Vooi se osaa sit jo varmaan puhua ku tuun takasi ;D

      Poista
    2. tuo ei kyllä opi puhumaan ikinä tätä menoa :DD se keskittyy vaan liikkumiseen ja puhe varmaan jää myöhemmälle :)

      Poista