I’ll keep on going until my heart says don’t

Tää alkuviikko on mennyt aikalailla panikoidessa, mä oon oikeesti kohta lähössä! Vielä en sitä käsitä kunnolla, mutta kyllä  mä sen jo ymmärrän että joudun kohta eroon mun huippu hemmoista. Tiedän, että vielä muutama kyynel tulee valumaan ennen lähtöä. Enkä ehdi menemään shokkiin maan vaihdosta kun on niin paljon ihanaa tekemistä ennen lähtöä. Se shokki tulee sitten vastaan Sveitsissä, kun olen heti ensimmäisen viikonlopun yksin. Hostmama tulee Vaasaan ja poika on isän luona. Mutta eiköhän siitäkin selvitä!

Keskiviikkona tyhjensin kämppäni ja vein tavarat vuodeksi varastoon. Eipä mulla enää kovinkaan paljoa ole tavaroita, päälle puolet heitin pois tai myin. Parempi näin! Sitten joskus kun tuun takasin (jos tulen..), saan sisustaa uudestaan koko asunnon. Siihen on vielä aikaa. Keskiviikkona lähettiin myös Saanan kanssa pitämään hauskaa! Ja sitähän tosiaan riitti! Ilta venyi ihan aamuun saakka.
Nyt sitten olen vain ollut ja käynyt viimesiä kertoja joka paikassa, vielä on paljon paikkoja käymättä.

Jätän kyllä lähtöni taakse muutaman asian, joka saattaa tulla vaivaamaan pientä päätä, mutta niille ei nyt mahda mitään. Aion tehdä näistä viimesistä päivistä niin ihanat, että mietin pelkästään lämmöllä tätä aikaa. Huomenna olisi tarkoitus lähteä pienellä mutta parhaalla porukalla juhlimaan viimeistä kertaa! Hirveen rankkaa tämä kun koko ajan pitää olla jossain :D